Toinen askel - Latauspisteen valinta ja asennus

Yhteiskäyttöautoilu-projektin seuraavana askeleena on täyssähköautolle soveltuvan latauspisteen valinta ja asentaminen. Pikalaturi olisi tietenkin yhteiskäytön kannalta kaikkein paras, mutta koska kyseessä on vuoden mittainen pilotointi, ei se olisi kustannuksiltaan järkevää. Täten lataukseen valikoitui keskinopea AC-laturi, jolla auton saa melko nopeasti ladattua ja latausaseman kustannukset pysyvät kohtuullisella tasolla.

Rajoitteitahan totta kai oli matkassa! Ensinnäkin kyseisessä paikassa oleva kaapelointi sallii ainoastaan 2x25A -syötön latauspisteelle. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että maksimilatausteho latauspisteellä on 5,75 kilowattia paikkaa kohden. Toisaalta valitun auton oma sisäinen AC-laturi ottaa vastaan virtaa yhdestä vaiheesta maksimissaan 6,6 kW:n teholla, joten tämä ei onneksi hidasta latausta juurikaan.

Tokihan vaihtoehtona olisi ollut vetää suoraan omalta muuntajalta uusi syöttö latauspisteen asennuspaikalle, mutta tämä olisi vaatinut puolen läänin kaivamista auki ja maksanut namusia.

Tyylikäs, kestävä, järkevän hintainen

Latausasemaksi valikoitui lopulta Enston Chago Pro –malli, joka on tyylikäs, erittäin kestävä, järkevän hintainen ja sisältäen kaiken tarvittavan tekniikan yhdessä siistissä paketissa. Lisäksi meillä oli ennestään hyviä kokemuksia kyseisestä mallista julkisissa latauspisteissä.

Kyseinen valittu malli olisi mahdollistanut auton latauksen jopa 22 kW:n teholla (per pistoke), mutta nyt tietenkin teho on rajoitettu paljon pienemmäksi, eikä toki valittu autokaan olisi noin paljoa vaihtovirtaa pystynyt ottamaan vastaan.

Itse asennus sujui ripeästi ja rutiininomaisesti, sillä meidän verkkopuolen ammattilaisille yksi keskinopea latauspiste on pieni rutistus vaativien verkostoasennusten rinnalla. Eniten aikaa vei jalustan betonivalu, johon lisäksi kehitettiin pieni innovatiivinen lisätukiratkaisu harjateräksestä. Itse latausaseman asennus ja kytkentä tapahtui noin puolessa tunnissa. 

Lopulta latausasema otettiin verkkosovelluksen kautta käyttöön. Itse latauspisteen käyttötilaksi jätettiin ns. ”vapaa käyttö”, joka tarkoittaa, että lataustapahtuma ei vaadi erillistä tunnistautumista. Nyt riittää, että kytkee vain auton kiinni tolppaan, ja lataus käynnistyy. Tämä oli järkevin vaihtoehto meidän tapauksessamme, koska ilmoittautuneita käyttäjiä oli niin paljon ja yhteiskäyttöauton sekä latauksen tulisi olla mahdollisimman helppoa.