Oletko miettinyt ilmastoa?

Noh, minä olen. Olen miettinyt, miten saisi säilytettyä neljä vuodenaikaa ja järvissä jäät talvella. Olen miettinyt, miten ihmiset ja instituutiot voisi vaikuttaa tähän. Soraäänistä huolimatta olen tullut siihen tulokseen, että pienistä puroista syntyy jotain isompaa. Minun puroni lähde saisi olla nyt hiilipäästöjen vähentäminen, vaikka onhan niitä haitallisia aineita muitakin. 

Yritän suurimman muuttujan kautta, energian kulutus kotona ja liikkumisessa, niissähän sitä energiaa eniten kuluu. Toki aion myös jatkossa kuluttaa entistä enemmän energiaa – liikkumalla itse.

Rakas kotimme rintamamiestalo, tutummin ”Rintsikka”

Vanha kunnon rintamamiestalo, suomalaisen sisun ja uutteruuden, niukkojen resurssien sekä ajankäyttömme taidonnäyte – on se vaan sellainen veijari! Se hurmaa ja suututtaa, antaa ja ottaa, ja kaipaa yleensä huomiota enemmän kun pihapiirin tuholaiskantaa kurissa pitävät tallikissat. Miten tämä Rintsikka, läpituulevine navettoineen, voisi auttaa jäitä pysymään järvissä? 
 
Mietinnön pohjaksi pari faktaa. Koska asumme maalla, ajamme perheen kummallakin kahdella autolla vähintään 20 000 km/vuosi. Jos autojemme CO2-päästöt ovat 120 g/km, syntyy niistä vuodessa CO2-päästöjä yhteensä 4 800 kg. Rintamamiestalomme sähkönkulutus on 20 000 kwh/vuosi. Sekasähköä on käytetty, eli hiilidioksidipäästöjä syntyy 249 g/kwh eli noin 4 980 kg/5tn. Sähköstä siis aiheutuu saman verran päästöjä kuin kahdesta pakollisesta autostamme, eli yhteensä tuotamme noin 10 000 kiloa niinkin kevyttä ainetta kuin hiilidioksidi! Paljonkohan sellainen mahtaa viedä tilaa?

Tuntuu isolta palata purtavaksi – ja kalliilta. Mutta hiilipäästöt omassa vaikutuspiirissä kuitenkin valikoituivat kohteeksi, koska olen tunnustanut olevani riittämätön investoimaan miljoonia uusiutuvan energian tuotantoon, teollisuuden tai meriliikenteen puhdistustekniikoihin.

Osaamiseni ei myöskään riitä puolittamaan maailman kumipyöräliikenteen päästöjä. Olen myös halukas suuntaamaan ajankäyttöäni muuhun kuin jatkuvaan penninvenytykseen ja pakkosuorittamiseen. ”Optimoin ajankäyttöäni”, toisin sanottuna olen mukavuudenhaluinen – tai ihan vaan laiska luonne.

Remppa vai muutto?

Toimintaan! Rintsikan hukat minimiin! Suunnitelmat pöytään, ja kalkulaattori kätöseen. Eikä! Remppa maksaisi nelkyttonnia euroissa – hyvä alku tavoitteelle. Käsi ei vaan uppoa tarpeeksi syvälle taskuun, eikä tutulle pankinjohtajallekaan viitsi soittaa, että tarttis vähän rahaa. Rintsikka saisi kyllä uuden palttoon, alle villapaidan ja uuden lämmönlähteen, joka hyödyntäisi omenatarhan yli porottavaa aurinkoa voimanaan. Oishan se komee! Mut hiilipäästöihin se vaikuttaisi vain 2 500 kg/vuosi ja kilohinnaksi tulisi 16 euroa. Säästöä kyllä ropisi toisen automme päästöjen verran.

Ilman kallista, kymmenien tuhansien eurojen remonttia 50-luvun rintamiestalon rakenteita ei näköjään pysty muuttamaan energiatehokkaaksi. Tuolloinkaan rakenne ei vastaa nykyaikaista matalaenergia- tai passiivitaloa. Sama se koskee kai muitakin vanhoja taloja. Asumista ei voi lopettaa, autoista ei voi luopua, eikä tästä rintsikasta, sillä metsä alkaa ovelta, ja järvi on ihan tuossa rannassa.

En ole masentuvaa sorttia, joten en masennu. Tarkoitukseni on juuri päinvastainen, joten etsin vaihtoehdon. Alkoi vaan olla ideat vähissä. Mutta usein suuret jutut on yllättävän pieniä, yllättävän yksinkertaisia, halpoja, lähellä – ja ennen kaikkea näin ”resurssien optimoinnin” näkökulmasta – helppoja toteuttaa. 

Ahaa-hetki saunassa

Sauna ja saunaseura yleensä auttaa suomalaista maailman parantamisessa, niin nytkin. 9 kW:n kiukaamme pöheksi lempeää lämpöä kolmen tunnin istuntoon ja päästeli täysillä kihistessään 6 723 grammaa hiilidioksidia ilmakehään käyttämänsä sähkön johdosta. No perhana! Siinäpä se. Ei siis se kiuas, vaan ratkaisu.

Onneksi meillä Nivoksella on juuri tehty iso päätös sähkötuotteiden uusimisesta fossiilivapaiksi. Sopimuksen päivittäminen Nivoksen LuonnonVoimaksi, joka on 100% uusiutuvilla tuotettua energiaa, pienensi meidän perheen hiilipäästöjä 5 000 kiloa – siis viisi tonnia! Kolmen henkilöauton painon verran. Helppoa, ja niin ihanan halpaa.

Nyt voimme omilla toimillamme pikkuhiljaa edelleen parantaa energiatehokkuuttamme ja vähentää energian kulutusta, mutta suurin vaikutus on jo tehty!

Ps. Puolitimme muuten jo autopäästötkin. Toinen autoista on vaihdettu, ja se kulkee nyt hiilineutraalisti Nivoksen biokaasulla.

Iikka Laurikainen
Kirjoittaja on Nivoksen sähkönmyynnin myyntipäällikkö, joka luistelee Kilpijärven jäällä ensi talvena 7500 kiloa hiilikevyempänä.